Lämpimästi tervetuloa blogi sivulleni, joka tulee tarjoamaan lukijoilleen ajankohtaisia tutkimustuloksia ja -tietoa ja vinkkejä mielen ihmeellisestä maailmasta, kokonaisvaltaisesta työhyvinvoinnista sekä moderneista työelämätaidoista. Tämä ensimmäinen blogi kirjoitukseni on normaalia pidempi juontuen siitä, että se perustuu tekemääni, 2012-2018, kansainväliseen tutkimukseeni erityisherkkyydestä, joka ei määritä ihmisen koko persoonaa, vain hänen temperamentin laatuaan.
Meissä kaikissa on herkkyyttä, toisilla sitä on luontaisasti erityisherkkyydeksi asti
Tämän erityisherkkyydestä kertovan blogin taustalla ovat tekemäni kansallisiin ja kansainvälisiin erityisherkkyystutkimuksiini pohjalta saadut tulokset. Samalla välitän suuret kiitokseni kaikille osallistuneille erityisherkille ihmisille (HSP, Highly Sensitive Person) ja heidän tukijoukoilleen (vanhemmat, ystävät). He osallistuivat vapaaehtoisesti ja vastasivat vuosien 2010-2018 aikana avoimen innostuneina (”täysillä mukana”) tekemiini tutkimuskyselyihin sekä kirjoittivat minulle vaikuttavia vertaistarinoita erityisherkän ihmisen elämästä sekä roolistaan erityisherkän vanhempana suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä, uutta murtava fenomenologinen tutkimusmatka sisälsi värikkäitä ja jopa haastavia käänteitä Suomen terveysasiantuntijoiden ja -viranomaisten kanssa. Koska erityisherkkyyttä (EVÄS-ominaislaatuja) ihmisen temperamentin piirteinä tunnetaan vielä vähän tai ei tunnusteta kovinkaan hyvin suomalaisessa sosiaali- ja terveysjärjestelmissä asiantuntijoiden kesken. Tästä syystä erityisherkät nuoret ihmiset tulevat helposti ” erilaisuutensa (voimakas reagointi asioille)” vuoksi väärinymmärretyiksi ja kohdelluiksi niin terapiassa kuin kuntouttavissa tilanteissa sosiaali- ja terveysalanammattilaisten kanssa.
Saamani tutkimusaineiston pohjalta keräsin päivitettyä tietoa erityisherkkyydestä temperamentin piirteenä sekä tein autenttisen kuvauksen ”erityisherkistä ihmisistä terapeutin vastaanotolla”. Tämän kahdeksan vuotta kestäneen kansainvälisen tutkimustyön tuloksena myös kehitin ja hyväksi totesin (2016-2018) TRPP® eli ihmisen luontaista kasvua ja itsensä johtamisen taitoa kehittävän valmennus- ja terapiaprosessin ratkaisukeskeisessä kontekstissa, jota tutkittavani lyhyesti alkoivat kutsua ” tietoiseksi sisäiseksi itsetutkiskelumatkakseen”.
Tästä alkoi värikäs ja mielenkiintoinen herkkyystutkimusmatka…
Kaikki alkoi siitä, kun psykoterapeutin vastaanottoni alkoi täyttyä vuonna 2010 nuorista ja aikuisista ihmisistä, jotka olivat ”yliherkkyytensä tai -ujoutensa tai outoutensa” vuoksi joutuneet koulu-, opiskelu- tai työkiusattuiksi tai olivat ”hukassa omanlaisen elämänsä kanssa”. Kiusatuksi tulemisen kokemus oli ollut heille niin raju kokemus, että se oli järkyttänyt ja ahdistanut heitä syvästi ja saanut eristäytymään muista. Terapeuttina kuulin usealta tutkittaviltani, miten häpeän kokemus oli saanut heidät ”jäätymään sisäisesti” ja karttamaan siten erilaisia sosiaalisia tilanteita tai toisia ihmisiä erilaisin verukkein, ja lopulta eristäytymään kotiin omiin oloihin. Joillekin koti toimi ”turvasatamana pahalta” ja toisille ”tärkeänä hiljentymisen ja palautumisen paikkana ylikuormittumisesta takaisin omaan luontaiseen sisäiseen olotilaansa”. Toiset asiakkaistani puolestaan olivat hyvin ahdistuneita siitä, etteivät he yksinkertaisesti löytäneet paikkaansa saamastaan avusta huolimatta suomalaisessa yhteiskunnassa, vaan olivat hiljalleen alkaneet syrjäytyä itselle luontaisten elämäntapojensa kanssa(vrt.monimuotoisten yhteiskuntakriteerit syrjäytymisestä). Tutkittavien ahdistuksen taustalla usein oli syynä omien tiedostamattomien elämyshakuisten tavoitteiden ja arvopohjaisten elämänunelmien välinen ristiriita. Useat heistä olivat oppineet ns. downsiftaavan elämäntyylin, jota he rahoittivat tekemällä pätkätöitä.
Terapeuttisessa itsetutkiskeluprosessissa tutkittavani huomasi varsin pian, että hän oli paennut kokemaansa sisäistä ja ahdistavaa ristiriitatilannetta reppureissaamalla fyysisesti eri maihin tai ”henkisesti reppureissaamalla omiin oloihin”, jota toiset pitivät hyvinkin outona vaihtoehtona.
”Näillä matkoilla tietämättäni etsin perimmäisiä vastauksia itsestäni, kuka olen oikeasti, ja mitä haluan elämältäni. En vain osannut sanoittaa itselleni tai toisille tunnekeskeisiä kokemuksiani niin, että olisin tullut ymmärretyksi. Vasta TRPP® -yksilöterapiassani havahduin, että erityisherkkyyteni voikin olla minulle aito voimavara, niin henkilöjohtaisessa elämässäni ja ihmissuhteissa kuin työelämässä. Tuntui todella helpottavalta. Lisäksi oivallsin, etten ollut mikään outo nörtti tai sairas sisältäni tyytynyt ”elämään itselleni vierasta elämää vaan sisimmissäni vain jotenkin tiesin, että kadottamani luontaisen yhteyden sisäiseen maailmaani, sai minut ylivirittymään ja pois tasapainosta. Terapeuttisessa valmennusprosessissa löysin jälleen tämän yhteyden sisäiseen maailmaani luovaksi työresurssiksi, jonka avulla nostin esiin luontaisia vahvuuksiani ja osaamiseni. Kun opin tunnistamaan ja hyväksymään erityisherkkyyteni piirteitä voimavarana, opin vähitellen sanoittamaan tunnekeskeisesti asioita ja mielipiteitäni ensin itselleni ja sitten toisille ihmisille (uskallsin tulla näkyväksi mielipiteiteni kanssa). Haastavinta oli ottaa 100% vastuuta siitä, miten halusin elää elämääni pakenematta ”outouteni” taakse. Eli minusta itsestäni riippuu, miten hyvin otan herkkyysvoimani haltuun voimavaraksi ja tunneälytaidoksi ja millaista elämää haluan elää jatkossakin. Tässä itsetutkiskelumatkalla löysin itselleni sopivan opiskelupaikan luovalta alalta.” (=”otteita” asiakkaideni vertaistarinoista”).
Päivitettyä tietoa, mitä erityisherkkyys on?
Erityisherkkyyttä temperamentin laatuna on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien filosofian tohtori Sanni Mannisen toimesta. Hän kuvasi osuvasti temperamentinlaadultaan erityisherkkiä ihmisiä väri-ihmisiksi ja ei erityisherkkiä muoto-ihmisiksi. Vasta 1990 -luvulla syvyyspsykologi Elaine Aron kumppaneineen todistivat erityisherkkyyden olevan synnynnäinen hermojärjestelmän ja temperamentin ominaisuus, jota Aron (1998) on kuvannut neljän EVÄS -ominaislaadun avulla, jotka ovat empatiakyky, näkymättömien vivahteiden tunnistaminen (intuitiivinen kyky aistia, ”sen vain tietää”), aistiherkkyys, sekä syvällinen ymmärtämisen tarve asioiden, ihmisen ja kokemusten välillä. Ihmisellä on nämä kaikki temperamentin piirteet, kun puhutaan erityisherkästä ihmisestä. Nämä temperamentin ominaisuuslaadut tutkitusti altistavat temperamentin laadultaan erityisherkän ihmisen kuormittumaan tavanomaista nopeammin ympäristön ärsykkeistä. Mitä vahvemmin tunteet ovat läsnä erityisherkän kokemisessa, sitä enemmän erityisherkkä ihminen voi ylivirittyä ja altistua ylikuormittumiselle työ-, opiskelu- ja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ellei hän tunnista herkkyystaipumustaan temperamentin laadussaan.
Kuitenkin on huomioitavaa se, että ihmisellä temperamentin ominaispiireet (herkkyysominaisuus) määrittävät noin 50 prosenttia yksilön persoonallisuuden piirteistä. Toiset 50 prosenttia määrittyvät niin henkilökohtaisten kokemusten kuin eletyn kasvuympäristön ja nykyisen elinympäristön vaikutuksista. Siten herkkyystaipumus on yksilöllistä ja vaihtelee niin erityisherkillä kuin ei-erityisherkillä ihmisillä. Siksi myös erityisherkät ihmisetkin ovat herkkyydessään erilaisia. Itsessään sensitiivisyys temperamentin piirteenä ei ole sairaus, vika tai vamma, vaan oikeissa olosuhteissa se on varsin myönteinen ominaisuus ja voimavara ihmiselle, jota voidaan kutsua aitona tunne- ja sosiaalista älyä hyödyntävänä herkkyysvoimana.
Mitä enemmän erityisherkkyydestä kirjoitetaan, yhä useampi on ollut tunnistavinaan itsessään asuvan erityisherkän. Tämä on saanut monet epäilemään koko temperamentin piirteen olemassaoloa. Epäluuloisuutta on lisännyt myös se, että erityisherkkyys sekoitetaan usein ylikuormittumisesta johtuviin kokemuksiin, kuten pitkäaikaisesta stressistä voi seurata saman tyyppisiä kokemuksia, kuten tunteiden voimistumista ja heilahtelua sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Kuitenkin syvyyspsykologisten ja aivotutkimusten avulla on osoitettu, että erityisherkkyys on todellinen synnynnäinen temperamentti- ja hermojärjestelmään ominaisuus, joka on ihmisellä tai sitten ei temperamentin laadussaan. Arviolta noin 20% väestöstä on temperamentin laadultaan erityisherkkiä ihmisiä.
1.Empatiakyvystä
Herkkyys voi tulla esiin sosiaalisena ja tunneherkkyytenä. Me ihmiset olemme luonnollisesti temperamentin piirteiltämme erilaisia kokijoita. Kuten temperamenttipiirteet yleensä, myös sensitiivisyyttä eli herkkyyttä on meissä jokaisessa, mutta toisilla se voi olla hyvin matala, jolloin se ei tulee esiin juuri millään tavoin. Kun taas toisilla ihmisillä puolestaan tunne- ja sosiaalinen herkkyys on tavallista voimakkaampi. Aivotutkimuksissa on selvästi pystytty todentamaan, että erityisherkillä ihmisillä empatia- ja intuitiiviseen kykyyn liittyvä keskushermoston osa, insulaarisen aivokuoren toiminta, on selvästi aktiivisempaa kuin ei-erityisherkillä ihmisillä, mikä selittää osaltaan sen, että erityisherkillä ihmisillä on vahva emotionaalinen ja intuitiivinen reaktiokyky tunnistaa tunteita, tarve käsitellä tietoisemmin ja syvällisesti asioita. He omaavat luontaisen kyvyn asettua toisen ihmisen asemaan ja huomioida toisen ihmisen tunteita herkemmin vuorovaikutustilanteissa. Esimerkiksi tämän tutkimusmatkan aikana havahduin siitä, kuinka luonnollisesti erityisherkät tutkittavani käyttivät empatiakykyään kirjoittaessaan omaa vertaistarinaansa, ja silti tuomitsematta ketään, vaikka oma elämä oli “ruvella”. Tämä ei tarkoittanut sitä, että he unohtivat itsensä muita auttaakseen, vaan halusta muuttaa itseään, ja auttaa vertaistarinallaan toista, ja siten muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää.
Empatiakyvyn on osoitettu olevan ihmissuhdetaitojen tärkeä tunneälytaito ja peruspilari, joilla ihminen luo viisaasti ja myötätuntoisesti ihmissuhteita. Vahvan empatiakyvyn läsnäolo on tutkitusti tärkein selittäjä, jos erityisherkkä nuori tai aikuinen vetäytyy koulu- tai työkiusaamistilanteesta, eikä lähde kiusaamiseen mukaan. Tämän käyttäytymisen muut usein kokevat ”heikkoudeksi”.” Vaikkakin pohjimmiltani tiedän (=vahva sisäinen tieto), etten halua asettaa toista ihmistä edes kiusaajaani huonoon valoon, vaan ratkaista tilanteen myönteisesti kaikkien kannalta poistumalla paikalta. Kun ymmärrän ja hyväksyn itsessäni tämän vahvan empatiakyvyn voimavaranani – tunneälytaitona, olen oppinut sanoittamaan mielipiteeni, ja siten pitämään puoliani paremmin kiusaamistilanteessa”, erityisherkkä toteaa kiusaamistilanteestaan.
2. Vivahteiden vaistoaminen (intuitiivisuus, ”rivien välistä lukeminen”)
Tutkimusten mukaan erityisherkän ihmisen kokemus on usein välitöntä ja intuitiivista kokemista. Erityisherkillä ihmisillä on vilkkaampaa aivotoimintaa aivojen Insulaksi (aivosaarekkeeksi) nimetyllä alueella, jota kutsutaan tietoisuuden, empatian ja tunneälyn tyyssijaksi. Siellä tieto ihmisen kulloisestakin sisäisestä tilasta ja tunteista, kehon tuntemuksista ja ulkoisista tapahtumista yhdistyvät toisiinsa muodostaen yhdessä ihmisen senhetkisen tietoisuuden ja välittömän kokemisen, mikä auttaa erityisherkkiä vuorovaikutustilanteissa vaistoamaan muiden ihmisten tarkoitusperiä, ja sen, miltä muista tuntuu (”Sen vain tietää”). Tällaisia tilanteita voi olla vaikkapa kireän tai positiivisen työskentelyilmapiirin tai tunnelman havaitseminen opiskelu- tai työtilanteissa tai intuitiiviset tuntemukset siitä, miten edellä mainituissa tilanteissa kannattaa toimia. Herkkyysominaisuutensa vuoksi ihminen ylikuormittuu helpommin huonossa ilmapiirissä kuin ei-herkkä.
Erityisherkällä ihmisellä on myös luontainen kyky ”lukea” rivien välistä, mitä voi hyödyntää monin tavoin. Itse olen käyttänyt tätä ominaispiirrettäni hyväkseni sovitellessani työtilanteita tai kehittäessäni työtiimien hankaavia vuorovaikutussuhteita ja yhteistyötä paremmaksi. Itselläni kesti tovi tajuta, minkä takia pidän tai minulla on luonnollista työskennellä niin psykoterapeuttiasiakkaideni kanssa, heidän elämän kriisejä tai traumoja käsitellessä kuin organisaation muutostilanteisiin sisällytettävissä kehitysprojekteissa tai sovittelutilanteissa. Myöhemmin ymmärsin, että pääsen niissä käyttämään intuitiotani (nykyisin sisäistä tietämistäni=intuitio +looginen ajattelu) ja herkkyyttäni vahvuutena, ja voin käyttää siitä saatavaa tietoa osana kehittämisen toimenpiteitä. Olen myös alkanut käyttää yhä enemmän sisäiseen tietämiseen pohjautuvaa intuitiota päätöksenteossa elämääni liittyvissä kysymyksissä. Jos intuitiivinen tieto hyvästä ratkaisusta on vahva, uskon siihen täysin ja teen sen pohjalta päätökset, joihin sitoudun.
3. Aistiherkkyys ja siitä ylivirittyminen
Aistiherkkinä ihmisinä erityisherkät voivat ylivirittyä ja -kuormittua helpommin liiallisista sisäisistä tai ulkoisista aistiärsykkeistä, kuten voimakkaasta ulkoisesta hälystä, kovaäänisistä ihmisistä tai väenpaljoudesta. Sisäisiä ärsykkeitä taas ovat muun muassa omat vaatimukset, huolet, nälkä, kipu, pelko, ja sisäinen innostus ja vahvojen tunteiden kokeminen (ihastuminen, rakastuminen).
Herkkä virittyminen ja siitä seuraava mahdollinen ylivirittyminen ja kuormittuminen liittyvät siis sekä negatiivisiin että positiivisiin ärsykkeisiin. Esimerkiksi voimakkaassa ihastumisen kokemuksessaan HSP -ihmisessä voi laueta pintaan sisäsyntyisiä ja piilotajuisia pelkoja toisen läheisyydestä niin voimakkaasti, että kokee vastapainoksi tarpeen vetäytyä rauhoittumaan ja tasapainottamaan sisäistä tunnekuohuaan. Voimakkaita tunteita kohdatessaan HSP- ihmisille vetäytymisen tarve on hyvin luonnollista ja todella tarpeellista, koska sekä mieli että keho käyvät helposti ja samanaikaisesti ylikierroksilla. Ylivirittyneenä erityisherkkä ihminen helposti ahdistuu, sulkeutuu, ja poistuu paikalta, minkä johdosta toiset ihmiset tulkitsevat hänen olevan joko ujo, arka, outo, introvertti, jännittäjä, tai epäsosiaalinen ihminen vuorovaikutustilanteissa. Paineen alla ylivirittyneenä erityisherkkä ihminen voi helposti myös alisuoriutua annetuista tehtävistä, ellei hän ymmärrä itsessään vastuuntuntoisuutta HSP-ominaislaatuna.
Mutta voiko herkästä virittymisestä olla vahvuudeksi? Sanoisin, että kyllä voi. Erityisherkillä on tarkemmat tuntosarvet sen suhteen, milloin mikäkin asia on liikaa tai liian kuormittavaa. Aisti- tai tunneärsykkeistä johtuvaa stressin säätelyä helpottaa, mitä aiemmin erityisherkkä ihminen tunnistaa ja tuntee oman kuormittumisensa. ”Kun oppii tarkemmin tuntemaan omia temperamenttipiirteitään vahvuuksina ja siten myös opin tuntemaan omia rajojani, pystyn myös nopeammin tekemään tarvittavia korjausliikkeitä ajattelussani ja toiminnassani.
4. Asioiden syvällinen prosessointi
Erityisherkät pitävät ajattelemisesta ja asioiden syvällisestä läpi käymisestä. Heille on luonteenomaista myös tutkiskella kokonaisvaltaisesti itseään (mieli-keho-henki), elämäänsä ja ihmissuhteitaan. Esimerkiksi jos heillä on esimerkiksi jokin päätöstä tai toimintaa edellyttävä asia käsillä, heidän on tärkeää saada ensin ajatella asian läpi mielessään, laittaa sen ikään kuin ”oman pään sisällä järjestykseen”. Tämä itsensä syvällinen prosessointi ilmenee erityisherkillä myös fysiologisella tasolla niin, että erilaiset havainnot ja vaikutelmat uppoavat syvälle herkän ihmisen mieleen ja kehoon. ”Kaikkia asioita ei aina jaksaisi tai edes haluaisi ajatella niin syvästi, mutta silti tunnen tai jotenkin ”sisäisesti tiedän, että tämä on nyt mietittävä läpi, jotta etenen käsiteltävän asian kanssa”.
Käytännön terapiatilanteissa huomasin varsin pian, että erityisherkät ovat usein kiinnostuneita elämän syvällisistä kysymyksistä sekä henkiseen kasvuun ja itsetuntemukseen (minäkuvan, oma ihmiskäsitys) ja maailman liittyvistä asioista. Siksi TRPP- eli luontainen ratkaisukeskeisyyttä ja mindskills-harjoitteita yhdistävä itsetutkiskeluprosessi toimi erityisherkillä ihmisillä erinomaisesti. Terapeutin ratkaisukeskeinen tapa toimia vahvisti luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä terapeutin ja asiakkaan välillä, mikä helpotti ja muutti tutkittavan toimintatapaa reaktiivisesta keskustelijasta HSP- ominaislaatujaan hyödyntäväksi syvälliseksi keskustelijaksi. Vähitellen pienin eteenpäin menevin askelin asiakkaasta kuoriutui esiin lempeän läsnäolevasti havainnoiva ja itselle tärkeitä asioita syvällisesti käsittelevä ihminen. Tällä tavoin aito luottamus omaan sisäiseen maailmaan kasvoi, minkä avulla asiakas kehitti tietoisesti luottamukseen ja omiin arvoihin pohjautuvaa itsetuntemustaan.
Tutkimukset osoittivat myös sen, että erityisherkkä ihminen oppii turvallisessa ilmapiirissä ”pienin edistysaskelin” luomaan aitoa ja luottavaa suhdetta niin itseen kuin toisiin ihmisiin, kun oppii hyväksymään ja arvostamaan herkkyyden piirteitään myönteisinä voimavaroina elämässään. ”Tämä haastaa kuuntelemaan rehellisesti sisäistä maailmaansa ja arvojaan, sekä toimimaan niiden mukaisesti”. Kun erityisherkät asiakkaat kehittyvät itsetuntemuksessaan, siten ymmärtävät ja oppivat kunnioittamaan itsessään HSP-ominaislaatujen (EVÄS) vaikutusta temperamenttiinsa. He avautuvat ”pienin askelin” synnynnäiselle mutta piilossa olevalle luontaiselle kyvylleen kuunnella ainutlaatuista sisäistä maailmaansa, ja kasvaa ihmisyydessään sisältä käsin kuin ”kasvi”. Tällä tavoin erityisherkälle kehittyy kyky ja taito toimia tavalla (=sisäinen herkkyysvoima), jonka itse sisimmissään tietää ja katsoo oikeaksi ulkomaailman toimiessa (tai ei toimi) hänelle peilinä ihmisyytensä kasvuprosessissa. HSP- ihminen ymmärtää niin leikkimielisyyden kuin yksinolon tarpeellisuuden voimavarana ja luovana työresurssina ”luoda omaa elämäänsä ja toteuttaa itseään sisältä käsin”. Erityisherkkä ihminen ymmärtää hiljaisuuden ja luontoyhteyden merkityksen elämässään tasapinottavana, voimaannuttavana inspiroitumisen ja luovuuden lähteenä (Manninen 2009,2016, Dolan 1998, Maslow, 1943, Williams & Penmann 2011, Rauhala 2005).
Vaali herkkyysvoimaasi itsemyötätuntoisesti ja kiitoksella
Jos tunnistat olevasi erityisherkkä, vaali erityisherkkyden piirteistäsi kumpuavaa herkkyysvoimaasi sekä myös muitakin persoonaasi määrittäviä piirteitä kiitollisena ja ylpeydellä. Jos piirre olisi erityisen huono tai merkki heikkoudesta, evoluutio olisi jo varmaan tehnyt asialle jotain. Sen sijaan maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat herkkiä ympäristölleen ihan yhtä lailla, kuin se tarvitsee ihmisiä, jotka eivät kiinnitä ympärillä oleviin yksityiskohtiin niin paljon huomiota. Tutkimusten pohjalta erityisherkkyyden ei siis määritä kokonaan ihmisen persoonallisuutta, vaan sitä tulisi käsitellä ihmisten välisenä erilaisuutena, jota tulisi inhimillisesti ymmärtää ja kunnioittaa ihmisen luontaisena vahvuutena niin henkilökohtaisessa elämässä ja vuorovaikutussuhteissa kuin työelämässä. Tällä tavoin kolleektiivisesti voimme vaikuttaa inhimillisemmän ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentumiseen.
Kysy itseltäsi aika ajoin, millaisten ilmapiirien ympäröimänä elät? Saatko käyttää aikaasi tai ottaa omaa aikaa asioiden pohdiskeluun ja mielenkiinnon kohteisiisi? Pystytkö huolehtimaan siitä, ettet kuormitu liikaa?
Kokonaisvaltainen voimaantuminen ja hyvinvoinnin kokeminen arjessa on aina ihmisestä itsestään lähtevä henkilökohtainen ja sosiaalinen prosessi, jota jäsentävät kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevat voimavarat: fyysiset-, psyykkiset-, sosiaaliset-, ammatilliset- ja henkiset voimavarat. Henkisiä voimavaroja ovat ihmisen itsetuntemus omasta ihmiskäsityksestä, arvopohjasta maailmankuvasta sekä tunne- ja sosiaaliälystään elämässään ja ihmissuhteissaan. Kokonaisvaltainen voimaantuminen vaikuttaa katalyytin tavoin sitoutumisprosessiin eli vahva voimaantuminen johtaa vahvaan sitoutumiseen. Voimaantuminen on yhteydessä ihmisen kokemaan hyvinvointiin arjessa. Voimaantuminen ei ole pysyvä tila, vaan se haastaa ihmistä ymmärtämään oman ainutlaatuisuutensa ja luontaiset voimavaransa sekä sitoutumaan niiden pitkäjänteiseen hoitamiseen ja kehittämiseen arjessa.
(Lähteet: Rauhala 1989,19 Siitonen 1999, Maslow 1968/Mannonen 2016, 176, Siitonen 1999).
Tutustu myös:
YLE TEEMA, dokumentti erityisherkkyydestä, (voimassa marraskuun 2018 loppuun).
Lue artikkeli temperamenttilaadusta
